.jpg)
Katja Kettu
Kätilö
- WSOY, 2011
- 0 sivua
- ISBN: 9789510382004
- 21 arviota
- 23 kertaa arvosteltu tähdillä
.jpg)
En ole vielä lukenut mutta nyt juuri löydettyäni blogisi luen tämän välittömästi;)
Katja Ketun Kätilö on niin satuttava lukuelämys, etten ihmettelisi vaikka käsiini olisi tullut avohaavoja. Kirjoittaja hallitsee historiansa ja öidinkielensä ja rahtusen noituuttakin. Väliin herää kysymys, onko tämä teksti tarkkaan harkittua ja sana sanalta punnittua vai onko se syntynyt eräänlaisena automaattikirjoituksena. Olen häikäistynyt.
Olen kerrassaan häikäistynyt Kätilöstä, tämä oli mielestäni todella hyvä ja merkittävä yhteiskunnallinen teos. Käsittämätöntä on, ettei sitä nostettu Finlandia-ehdokkaaksi.
Mahtava kirja vaikeasta ja vaietusta aiheesta. Ihmisen tunteista, käyttäytymisestä ja selviytymisestä äärimmäisissä olosuhteissa. Kielellisesti rikasta. Kuinka monta roisia nimeä voikaan naisen alapäästä käyttää??
Kätilö on kirja, jonka kieli elää ja ryöppyää. Kettua voi verrata jossain määrin Mukkaan ja Turuseen. Tekstin ja murteiden rönsyt ovat tärkeän asian suola ja sokeri. Hieno teos!
Sekava ja rivo kirja! En todellakaan pitänyt siitä. Aihe sinänsä olisi ollut tosi mielenkiintoinen, mutta toteutus oli surkea!
Jää varmaan ainoaksi lukemakseni Katja Ketun kirjaksi kohdallani!
Aivan huikea lukukokemus, niin vahvaa ja rohkeata tekstiä, joka saa lukijan miltei pyörryksiin. Aluksi kestää hetken, ennen kuin pääsee sisään ajasta toiseen hypähtelevään kerrontaan, mutta sen jälkeen kerronta vie mennessään.Jäämeren rantojen tuntemattomaksi jäänyt sodanaikainen historia raadollisuuksineen elävöityy. Kieli on niin rikasta, elävää, monivivahteista ja helposti soljuvaa, ettei tule mieleen toista nykykirjailijaa, joka samalla hämmästyttävällä tavalla taituroisi kielen kanssa. Viimeistään loppuratkaisu saa lukijan sellaisen tunneryöpyn valtaan, että kyynelet nousevat silmiin.Tämä kirja on kuin tehty elokuvattavaksi.
Tarinan aihe on loistava. Toteutus oli hieman sekava ja vaikeasti seurattava. Kieleltään kirja oli hyvä ja murreilmaisut tuovat mukavan lisän lukukokemukseen. Yleensä en tykkää murteella kirjoitetuista jutuista, mutta tässä se ei ollut hallitsevassa asemassa, hyvä niin, koska kuten edellä sanoin tarina oli sekavasti kirjoitettu.
Lukemisen arvoinen teos kuitenkin, suosittelen.
Aivan mahtava teos! Olen todella harmissani, ettei kirja päässyt edes Finlandia-ehdokkaaksi. Lukeminen ei ollut ihan helppoa, kun kirja vilisi vieraita sanoja. Palasin usein aiemmin lukemaani ja vielä koko kirjan läpi luettuani palasin lukemaan useita kohtia uudestaan. Olen ihan myyty!
Mistä nuori kirjailija on löytänyt sanat kertoa tämän tarinan?
Aihe koskettava, mutta toteutus sekava ja rumaa kieltä.
En voi kuin ihmetellä mistä 30+ kirjailija pystyy kirjaansa niin vahvaa tekstiä, syvää elämänkokemusta, ammentamaan. Kirjan kieli lumosi, kosketti. Aikaa on kovin vähän ja luettevia kirjoja paljon, mutta silti teki mieli aloittaa kirja saman tien uudelleen.
Suomalainen kätilö ja saksalainen SS-upseeri ja Lapin sota. Historia toistaa itseään. Annan viisi tähteä.
Tämän kirjan otin mukaani talvilomalle, jolla yleensä en ehdi kuitenkaan lukea. Tämän kuitenkin hotkaisin parissa päivässä, pakko oli välillä laskea kirja kädestä. Paljon tulee luettua sellaisia, mitä ei jälkikäteen edes muista. Tämän varmasti muistaa. Raadollinen tarina, jonka kieli oli rikasta, sen melkein haistoi (tässä minusta yhtymäkohta Sofin Puhdistukseen). Antamalla poikkeuksellisen lukukokemuksen ansaitsee viisi tähteä.
Viime vuoden paras kotimainen. Ehdottomasti. Upeaa kieltä, mukaansatempaava, kiehtova,
välistä suorastaan maaginen tarina. Kirja, joka herättää lukijassa voimakkaitakin tunnetiloja.
Loistoteos. Uskomatonta kieltä, juoni tempaa mukaansa ja pitää otteensa hamaan loppuun saakka.
Loistoteos. Uskomatonta kieltä, juoni tempaa mukaansa ja pitää otteensa hamaan loppuun saakka.
Kyllä kannatti lukea, vaikka olin jo kuullut muutamalta tuttavalta, etteivät - ”ymmärrä”, - ”jaksa lukea”, -”eivät käsitä” jne…
Meni minullakin melkein neljännes kirjan sivuista, ennen kuin pääsin sisään, mutta sitten kirja imaisikin minut täysin. Ihmiset alkoivat totisesti elää ja sota-aika kaikkine vaikutuksineen eri ihmisiin eri tavalla tuntui hyvin todelliselta. Kirjan teksti oli maanläheistä, kuten henkilötkin. Ei mitään siloitelua eikä asioiden kaunistelua, vaan niin kuin voi uskoa sota-ajan saaneen ihmisistä monia puolia esiin.
Pitää myös ottaa huomioon, että elettiin 1940 lukua ja kaukana sivistyksestä, oli pakko ottaa se mitä annettiin.
Suosittelen kirjan lukemista, vaikka alku olisikin hankalaa, niin pakko sanoa, että lopussa kiitos seisoi.
Täytyypä sanoa, että hieman ihmettelen noita lukijoiden takertumisia joihinkin sukkahousuihin tai transistoriradioihin. Itse en tuommoisia lukiessa edes huomannut ja kyllä tämän kirjan ansiot ovat sellaiset, että tuollaiset pikkumokat antaa kirjoittajalle anteeksi. Eihän tämän tarkoitus ole olla mikään historiallinen romaani. Ei se ole sotakirjakaan tai rakkausromaani, vaan jotain määrittemätöntä ja universaalia. Tämän kirjan voi hyvin kuvitella kolahtavan lukijoihin missä päin maailmaa tahansa. Juuri tuo universaali koskettavuus tekee tästä kirjasta hienon. Itken melko harvoin kirjoja lukiessani, mutta tämän kirjan lopussa kyyneleet valuivat vuolaasti. Tarina pysyi mielessä pitkään, näin kirjan tapahtumista untakin. En voinut tarttua pitkään aikaan uuteen kirjaan, ettei lumous särkyisi. Nämä kaikki ovat minun kriteereissäni todella hyvän kirjan ominaisuuksia. Ihailen nuoren Katja Ketun tekemää valtavaa taustatyötä ja omistautumista tarinalle. Se, että tarina pohjautuu oman sukulaisen elämään, näkyy kirjassa. Teos kuvaa niin aidosti ja vahvasti päähenkilön tarinan. Samalla se kertoo kuitenkin yleisellä tasolla hyvin hienosti ihmisyydestä ja monien ihmisten kohtuuttoman julmista elämänkohtaloista. On vaikea sanoin kuvata, mitä kaikkea tämä kirja sisälläni herätti. Tämä on suuri tarina, loistava kirja!
Oli tarkoituksena laittaa tuo äskeinen kommenttini Jennin blogin keskusteluihin, jossa jotkut kritisoivat Kätilöä siitä, että siinä on historiallisia virheita (mm. puhutaan sukkahousuista ja transistoriradiosta, joita ei ollut 1940-luvulla vielä keksittykään). Mutta käyhän se tännekin, selitysten kera. :)
Kuuntelin kätilön äänikirjana työmatkoilla ja kun pääsin loppuun piti aloittaa uudestaan. Nyt olen pian puolivälissä ja koko ajan tulee paljon uutta sisältöä joka ei ekakerralla auennut. On todella harva kirja jonka haluaa kuunnella heti uudelleen. Ekakerralla ajattelin että joitakin ruumiineritteitä on kirjailija lisännyt jälkeenpäin kosiskellakseen erilaisia lukijaryhmiä mutta nyt toisella kerralla niitä tuskin enää huomaa. Ketun kyky kuvata asioita ja Lapin luontoa on synnynnäistä, ei sellaista voi missään oppia. Täydet pisteet!