Kun elämä maistuu silkalta mansikalta, lukupiirielämän saattaa unohtaa. Äkkiseltään hätkähdyttävä ajatus, mutta mutta…

Olavi Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu (Otava) on kuulunut niihin kirjoihin, joita minun on pitänyt jo viisitoista vuotta lukea. Nyt sen sitten luin. Eikä pettymys ollutkaan.

Pääasia on että lukisivat edes jotain, mitä tahansa ja oppisivat mikä maailma lukemisen kautta aukenee. Jos ihan pakko on valita, niin Täällä pohjantähden alla -trilogia olisi tärkeä jossain vaiheessa.

Lukijat ryhtyvät piiriin,
näkevät lukemansa peileissä
huokailevat hämmästellen,
mielissään kuulemastaan.

Näkevät lukemansa peileissä,
tuntevat uusien ajatusten tilat
mielissään kuulemastaan.
Tulevat lähemmäs totuutta.

Tuntevat uusien ajatusten tilat,
eilen vielä omasta historiastaan kapeat.
Tulevat lähemmäs totuutta,
avarampaa maailmaa.