Kirja-alan käänteissä riittää dramatiikkaa. “Juuri nyt suomalainen kirjallisuus näyttää pelastetulta”, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi Luutii-blogissa. Vielä kuukausi sitten Salusjärvi arveli, että perikato odottaa, mutta Anna-Riikka Carlsonin pestaaminen WSOY:lle avaa tien kohti pelastusta.

Tällaiset kärjistykset ovat siitä hyviä, että ne pitävät yllä mielenkiintoa kirjallisuutta kohtaan. Mitä tapahtuu ensi kuussa, ollanko silloin yhä turvassa vai tuhoutuuko kirjallisuus? “Työtä piisaa, ja – - virheisiin ei käytännössä ole varaa”, Salusjärvi kirjoittaa.

Tuo äskeinen lause, että “virheisiin” ei muka ole varaa, on syy tähän kirjoitukseen. Salusjärvi on tolkun mies, mutta tässä hän sortuu poliitikkojen talouspuheesta tuttuun pelotteluretoriikkaan. Kyllä WSOY:llä ja muillakin kulttuurialan toimijoilla on aina varaa siihen, että yritetään ja erehdytään, otetaan riskejä ja mennään välillä aivan metsään. Pikemminkin se, mihin ei ole varaa, on kosiskeleva ja virheitä välttelevä kustannuspolitiikka.

Mutta kiintoisia aikoja tässä eletään.