arvio, romaani, kirjat, lukeminen, rakkaus

Kuvitteellinen saari Karibialla, irrallinen aika. Kolme naiskohtaloa. Véronique Ovaldén romaani Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY, 2011) on yksinkertaisen hieno.

Ensivaikutelma on voimakas: vaikka kiinnekohtia aikaan ja todelliseen paikkaan on tarjoilla vähän, Ovaldé luo maailman täynnä elämää, tuoksuja ja värejä. Myös päähenkilöt, kolme naista ovat vereviä. Rosa Bustamente, lentokalanpyytäjä ja ”sitten Vatapunan kaunein huora”, hänen tyttärensä Violette sekä Violetten tytär Vera Candida, jonka Rosa kasvattaa.

Vaikka maailma on miesten, ovat naiset sen keskus- ja voimahahmoja. Teos ei silti kangistu julistavan feministiseksi; niin naiset kuin miehet ovat rosoisia, moniulotteisia ja omalaatuisia.

Enemmän kuin henkilöitä, Ovaldé kuvaa niitä olosuhteita, joiden myrskytuulissa päähenkilöt luovivat. Rosa joutuu alistumaan kohtaloonsa rikkaan pohatan mielitiettynä, Violette juopottelee ja epäonnistuu äitinä. Vera Candida sen sijaan lähtee, jättää saaren, joka rajaa elon mahdollisuudet kapeiksi. Vera tapaa naisten asemasta kirjoittavan kriittisen journalistin ”Billythekiddin” ja sitä myöden Mitä tiedän Vera Candidasta muuntuu myös rakkaustarinaksi.

Raiskauksia, pedofiliaa, alkoholismia, köyhyyttä, väkivaltaa. Ovaldén teemat ovat raskaat, mutta selkeä kerrontatapa ja fantasian elementit pehmentävät kertomuksen miltei sadunomaiseksi. Ovaldé ei osoittele, kaunistele tai moralisoi vaan näyttää kiihkottomasti elon nyrjähtäneitä puolia. Mikä ihaninta, kirjailijalla on lumoava kyky luottaa omaperäiseen, selkeään peruskieleen.

Noora Valkonen