kirjat, romaani, arvio, Otava, palkinnot, kääntäjät, historia, politiikka

Huokaus, mikä kirja! Muuta en voi sanoa saksalaisen Herta Müllerin romaanista Hengityskeinu (Otava, 2010). Niin hienosti vuoden 2009 Nobel-palkittu kirjoittaa.

Hengityskeinu on ajankohtainen: teoksen kääntäjä Jukka-Pekka Pajunen palkittiin juuri Mikael Agricola -palkinnolla. Aina ajankohtainen on myös romaanin teema, ihmisen sinnittely äärimmäisissä olosuhteissa.

Tutustuin Müllerin tuotantoon ensi kertaa reilu vuosi sitten kun luin hänen Sydäneläin -romaaninsa englanniksi nimellä ”Land of Green Plums” (Vihreiden luumujen maa). Nimi viittaa siihen, että raakojen luumujen syömistä pidetään Romanian maaseudulla kuoleman uhmaamisena.

Sydäneläin kertoo romanialaisten nuorten kipuilusta Ceausescun diktatuurin pihdeissä. Tekstiä lukiessa vatsaani väänsi ja happi uhkasi loppua - niin tehokkaasti kirjailija kuvaa ihmisyyden nurjia puolia. Sama meno jatkuu Hengityskeinussa. Yhteistä teoksille on myös niiden nimiin tiivistyvä maaginen tunnelma.

Hengityskeinussa Müller tuo esiin harvoin käsitellyn aiheen: romanialaisten viemisen pakkotyöleirille Neuvostoliittoon. Kirja pohjautuu romanialaisen Oskar Pastiorin leirimuistoihin. Päähenkilön tarkat havainnot ja ympäristön käsitteellistäminen auttavat häntä selviämään. Nälkäkin muuntuu ”nälkäenkeliksi”.

Müllerin teksti on intensiivistä, ja jokainen lause ladattu piripintaan merkityksiä. Lauseet virtaavat eteenpäin kuin hypnoottinen runolaulanta.

Mieleen tulee väistämättä italialaisen Primo Levin tapa kuvata leirikokemusta. Samat ovat totalitarismin otteet kaikkialla, sama on myös ihmisen sitkeys.

Lue lisää: Kääntäjä Jukka-Pekka Pajusen haastattelu.

Noora Valkonen