August Strindberg, Neiti Julie

Tänä vuonna vietämme ruotsalaisen kirjailijan August Strindbergin juhlavuotta. Strindbergin kuolemasta on sata vuotta, vaikka kenenkään kuolemassa nyt ei juhlimista ole, mutta Strindbergissä itsessään kyllä.

Meillä on Strindbergin kanssa paljon yhteistä. Molemmat emme oikein tahdo sopia omaan aikaamme. Meillä on kiharat, laineilevat hiukset ja naissuhteemme ovat olleet haastavia. Strindberg tosin oli naimissa kolme kertaa siinä missä minä en yhtään.

Molemmat inhoamme teeskentelyä ja tekopyhyyttä. Nämä kun eivät Strindbergin ajoista ole kadonneet mihinkään. Teeskentelyn ja tekopyhyyden aiheet vain muuttavat muotoaan.

Molemmat olemme halunneet palavasti kirjailijaksi nuorena, mutta Strindberg onnistui pyrkimyksessään. Minä en. Minä olen jäänyt kirjailijan ja taviksen välimuodoksi eli toimittajaksi.

Olen lukenut useita useita Strindbergin teoksia, mutta eniten minuun on vaikuttanut eräs hänen kirjoittamansa näytelmä: Neiti Julie. Tuo säväyttävä tarina hienostoneidin rakkaudesta palvelijaansa, kun talon isäntä on poissa. Näytelmä on silkkaa valtapeliä. Naisen ja miehen välinen ongelmallinen suhde ja valtapeli olikin yksi Strindbergin lempiaiheita. 

August on leimattu naisvihaajaksi, mutta sitä hän ei kuitenkaan ollut. Strindberg oli äärimmäisen ristiriitainen ihminen ja sitä myöten hänen suhtautuminen naisiinkin oli vähintäänkin yhtä ristiriitainen.

Strindberg kuitenkin kannatti naisten äänioikeutta ja jopa eräänlaista seksuaalista tasa-arvoa, jotka eivät todellakaan olleet hänen aikoinaan itsestäänselvyyksiä. Joissakin mielipiteissä naisia kohtaan hän taas oli täysin aikansa lapsi.

Strindberg on muutenkin saanut maineen vihaa ja katkeruutta täynnä olevana kirjailijana. Ruotsissa kuulemma Strindbergin juhlavuoteen on suhtauduttu hieman varoen, sillä Ruotsissa kärkkäät mielipiteet ovat vieläkin pelätympi asia kuin Suomessa.

Eräästä Strindbergin juhlavuoden tv-pätkästä kuulin erään kirjallisuustutkijan vai oliko peräti Tukholman Strindberg-museon työntekijän sanovan, että Strindberg olisi tänä päivänä tv:n keskusteluohjelmien vakiokasvo kohua herättävine mielipiteineen.

Vai mitä sanotte näistä Srindbergin lausahduksista, jotka löytyvät Wikisitaateista. Eiköhän näillä vieläkin pientä kohua saataisi aikaiseksi:

Vahvin aina vallitsee, olkoon se sitten mies tai vaimo.

Lapseton nainen ei ole nainen. Eikä hän ole myöskään mies. Siitä syystä on nykyaikainen naisihanne epämiellyttävä hermafroditi, joka muistuttaa koko paljo grecicismiä.

Tulevaisuus on vaativa jokaiselta kansalaiselta, että hän ruumiillisella työllä hankkii elantonsa, niinkuin luonto sen on määrännyt.

Saattaa olla, että miehissä usein tavattava taipumus polygamiaan, on perinnöllisyyttä jo menneiltä kehityskausilta. Olkoon asian laita miten tahansa, surullista se joka tapauksessa avioliitossa on, sillä se rikkoo sopimuksen ja häiritsee luottamusta. Vielä ikävämpää on polyandria naisissa, sillä jos mies onkin uskoton, ei hän pakota vaimoaan elättämään toisen lasta, mutta jos nainen on uskoton, saattaa hän miehensä tekemään työtä toisen miehen lapsen hyväksi, ja se on ruma muoto varkautta.

Esa Pesonen