Se, mitä lukupiireissä pyörivät eniten tuntuvat arvostavan, on uusien kirjallisten tuttavuuksien löytäminen.

Jos kuvitellaan samaan virkkeeseen kirjakauppoihin hyökyvä kirjojen tulva ja lukemiseen pysyvästi rakastuneet kirjafriikit ynnä sijoitetaan ne kirjallisesti varautuneeseen paikkaan aikaan, niin lopputuloksena on hurahtamisia. Lukupiirielämä on sitäkin.

Olen todella huono jättämään kirjoja kesken. Varmaan siksi, että luen paljon työni vuoksi, enkä halua mennä haastattelemaan kirjailijaa lukematta tämän kirjaa kokonaan (näin on kyllä pari kertaa käynyt). Jotenkin myös tuntuu, etten voi arvostella kirjaa, jos en ole lukenut sitä.

Olen Titanicilla 12-vuotiaan Louisen kanssa ja olen jännittynyt. Miten me sinne jouduimme? Selviämmekö me? Mitä tapahtuu kaikille muotivaatteille?

Vladimir Nabokov (1899-1977) herätti teoksillaan kohua omana aikanaan, mutta herättäisi vielä tänä päivänäkin. Harva kirja muuten enää julkisuutta saakaan, ellei siitä nouse edes pienimuotoista kohua. Mitä isompi kohu, sitä enemmän kirja myy.

Aamupalana: Hymy. Nyt kannattaa lukea Hymyä ja äänestää ihania Hymytyttöjä! Siis ihan mahtavat tytöt! Olin heidän kanssaan risteilyllä ja tiedän mistä puhun!

Homma on lähtenyt lapasesta. Viime viikolla syytin vielä järjetöntä duuniputkea, mutta nyt kun sain sen alta pois, huomasin ajautuneeni paheiden tielle. Syntinen elämäntyylini myös näkyy ja kuuluu. Olen jostain saanut päähäni, että saan tehdä vapaa-ajallani sellaisia asioita, joista nautin. Mieheni olisi vahvasti eri mieltä, mutta minä en edes välitä.

Olin viisi- tai kuusivuotias, kun minua ärsytti etten ymmärtänyt mitä sukulaistytöt lukivat Aku Ankasta. Kyselin äidiltä pienten puhekuplien isoja kirjaimia ja tankkasin niin kauan, että kirjaimet alkoivat loksahdella paikoilleen ja muodostaa sanoja.