Maritta Lintunen, Sydänraja

Maritta Lintunen: Sydänraja. Romaani, 233 s. WSOY 2012.

Köykäisesti muka sydämestä

Sydänraja on tarina nuoresta ja aika yksinäisestä Ronjasta, joka löytää vintiltä papereita isoenonsa sota-ajalta, käy armeijan ja päätyy ääri-isänmaallisen liikkeen jäseneksi. Sydänraja on kyseisen ääriliikkeen nimi. Romaanin nimenä sydänraja viittaa myös rikkinäisyyteen (vrt. kenkäraja). Kovin monin keinoin henkilöt yrittävätkin tehdä elämästään ehjää. ”Vasta sitten kun ihmisen sydämessä on tarpeeksi syvä viillos: häiritsevä, parantumaton haava, joka ei anna rauhaa, voi hänen tietää olevan uskollinen asialleen”, tietää Sydänrajan johtohahmo Annika Lahdenpohja.

Kun tekstiä on kulunut kolmannes, romaani kääntyy vauhdikkaaksi road storyksi, sillä Ronja matkustaa rajalle ja rajan yli, Karjalaan, kummallisen seurueen kanssa. Reipashenkisen toiminnan vastapainona on runollisia tuokiokuvia ja hitaasti avautuvaa lempeä, joka lopussa äityy miltei hempeäksi.

Olen jo vuosia luottanut Maritta Lintuseen. Hän on kirjoittanut tarkasti ja pienieleisesti mielenliikeproosaa ja vähän runoakin välillä. Hän on osannut olla salakavalasti lyyrinen ja hauska. Ennen muuta hänen tekstinsä on ollut erinomaisen pakottamatonta.

Siksi olen nyt tyrmistynyt. Sydänraja ei ole järin innostava tekele. Ehkä Lintunen on kyllästynyt kirjoittamaan tyylikkäästi ja viimeistellysti ja pistää sen tähden ihan ranttaliksi. Romaanissa on viisi kertojaa, joista kolme on turhia. On ihmisen oloisia henkilöitä ja on karikatyyreja. Jälkimmäiset on rakennettu anteeksiantamattoman halvasti. Kun saarnaaja Raappana ja uskonsisar joutuvat lähetysmatkalla hankaluuksiin ja Raappanan tekee mieli ”käyttää inkvisition kehittämiä rankaisumenetelmiä”, uskonsisar yrittää vahvistaa ahdinkoon joutunutta ”paljastamalla vaatetuksen suojiin peitellyn halvan savimajansa”. Yhtä käytetyin vitsein Lintunen rakentaa sydänrajalaiset.

Kun kirjailija (tai kääntäjä) ujuttaa teoksen nimeen sydämen, on lupa odottaa ytimeenkäyvää sanottavaa tai sen viiltävää pilkkaa, ellei sitten naistenviihdettä. Sydänraja asettuu nimensä myötä sydänkirjallisuuden kunniakkaaseen joukkoon, jossa ovat semmoisetkin teokset kuin Sydänmaa (Juha Seppälä), Ihmissydän (Guy de Maupassant) ja Kokoro (engl. The Heart of Things, Natsume Soseki). Näiden sydänten seurassa Sydänraja saattaa olla nimenä paras, mutta siihen sen ansiot jäävätkin.

Varmasti actionin rytmittämä juoni, latteat henkilöt, mukaan nykäisty romantiikka ja muut viihteen keinot ovat Lintuselta harkittuja ratkaisuja. Ehkä hänellä on karnevaalivuosi. Mutta silloin karnevaalista pitää tehdä niin räävitön, ettei kenellekään jää tunnetta: tässä jäätiin nyt puolitiehen.

Ääriliikkeistä kertominen on ajankohtaista nyt ja aina. Lintusen romaani on taatusti oiva valinta lukupiireihin ja muihin keskusteluun tähtäävin tilaisuuksiin, sillä Afganistankin tarinassa vilahtaa. Ongelma saattaa olla siinä, ettei Lintunen rakenna ääriliikkeiden sisäistä maailmaa erityisen oivaltavasti tai kiinnostavasti. Ääriliikkeet toimivat siten vain päälle liimattuina kuvina, joiden avulla Lintunen hahmottaa henkilöittensä mielenkäyntiä, jos sitäkään.

Tarja Pulli