Lionel Shriver, Jonnekin pois

Niin paljon minä sinua rakastan

Lionel Shriver: Jonnekin pois. Romaani, 534 s. Suomentanut Seppo Raudaskoski. Avain 2011.

Amerikkalaissyntyisen Lionel Shriverin romaani Jonnekin pois on kertomus rahasta, vallasta ja rahan vallasta sekä amerikkalaisen yhteiskunnan arvojen mädännäisyydestä, mutta ennen kaikkea se on ihon alle hivuttautuva kuvaus eräistä avioliitoista ja pienistä ihmisistä. Shriver kirjoittaa hädästä, pelosta ja toivottomuudesta, sairaudesta ja kuoleman odotuksesta. Kipuun ja katkeruuteen kietoutuvat kuitenkin myös sinnikkyys, ihmeellinen voima ja vilpitön välittäminen, jotka sitovat ihmiset yhteen, kun kaikki muu on kerrankin todettu turhaksi.

Shepherd ja Glynis Knacker ovat olleet naimisissa 26 vuotta. Jollakin tapaa he yhä rakastavat toisiaan, mutta kunnioitus on muuttunut tottumukseksi ja heidän luonteidensa vuosien mittaan vain kärjistynyt eroavaisuus on kuljettanut heidät toisistaan etäälle. Shepin, papin pojan ja entisen remonttimiehen, nykyisen toimistotyöntekijän elementti on vesi, on aina ollut. Shep on taipuvainen, tilanteisiin sopeutuva, hillitty ja vangittavissa. Hänen vaimonsa sen sijaan muovaa työkseen metallia ja on samastunut materiaaliinsa: Glynis on kova ja kulmikas; kunnianhimoinen ja herkästi katkera.

Tehtyään koko siihenastisen elämänsä ankarasti töitä, elätettyään perhettään ja kannettuaan vastuunsa, kuten kunnon miehen kuuluu, on Shepherd Knacker viimein päättänyt toteuttaa unelmansa. Unelman, jonka vuoksi kaikki työ on tehty ja oma yritys myyty. Hän aikoo muuttaa Intian valtameren ympäröimälle Pemban saarelle, jossa tarjolla on ”kaksi elämää yhden hinnalla”. Ja päätös pitäisi, tulisi perhe mukaan tai ei. Kun Glynis sitten kuivahkoon tapaansa ilmoittaa sairastavansa syöpää, Shep purkaa huolella pakatun matkalaukkunsa ja aloittaa todellakin ”toisen elämän”, hyvin erilaisen kuin hän oli ajatellut.

Romaanissa kulkee rinnakkaiskertomuksena toinenkin avioliittotarina. Shepin ja Glynisin ystäväpariskunnan elämänaluetta kutistaa teini-ikäinen vakavasti vammainen tytär, jolle jokainen päivä on raivoisaa tappelua hengissä pysymisestä. Nimenomaan raivoisaa, sillä voimakastahtoinen ja sanavalmis, linnunluinen Flicka, joka tietää kuolevansa joka tapauksessa, ilmoittaa säännöllisin väliajoin tahtovansa pois.

Shriver kuvaa uskottavasti ja kaunistelematta tappavaa sairautta; henkistä tuskaa ja fyysistä rappeutumista. Miltä tuntuu hitaasti, sietämättömän kivun ja hämmennyksen pelottamana kadota itseltään ja muilta.

Samalla kun Glynis kuihtuu ja menettää voimansa, muttei kiukkuaan, laihtuu myös Shepherdin pankkitili. Kun hänen vanha isänsä joutuu sairaalaan ja hoitokotiin, saa Shep toimia jälleen maksumiehenä. Amerikkalainen sairausvakuutus- ja terveydenhuoltojärjestelmä saavat Shriveriltä jotain muutakin kuin näpäytyksen, kun pohditaan tosissaan sitä, mikä on ihmisen hinta ja kuka sen määrittelee.

Shriverin romaani on ehdottomasti myös rakkauskertomus, vaikkei millään lailla tavanomainen. Rakkautta, suurinta rakkautta, voi olla myös se, että uskaltaa luopua ja luovuttaa. Erityisesti kohtaus, jossa Shep koskettaa nyt jo sairauden muuttamaa vaimoaan ja palaa muistoissaan aikaan, jolloin kaikki oli vielä mahdollista, kaunista ja toisin, on jälleen muistutus siitä, että elämä on nyt ja tässä.

Jonnekin pois on hätkähdyttävän hyvä ja pysäyttävä romaani, jolle Seppo Raudaskosken ansiokas suomennos tekee oikeutta.

Maija Vesanen