Risto Hytönen, Elfhill, Metsäjätti, Chang-Rae Lee, Kajaanin Suomalainen kirjakauppa, kirjahelmet, Tehtaan varjossa, Kajaani

Se, mitä lukupiireissä pyörivät eniten tuntuvat arvostavan, on uusien kirjallisten tuttavuuksien löytäminen.

Kirjakaupan lukupiirissä on monta osallistujaa, jotka eivät halua juurikaan ottaa kantaa siihen, mitä seuraavaksi luetaan. He haluavat lukea jotain sellaista, mihin eivät muuten tulisi tarttuneeksi. Ja sellaisia kirjoja on löydetty.

Must-kirjojakaan emme ole vältelleet – olemme lukeneet Mankell’in Likaisen enkelin, Ketun Kätilön, Rimmisen Nenäpäivän, Franzen’in Tumman veden päällä… - mutta perustoive on ennen näkemätön maailma.

Olen kirjakaupan myyjättärenä etuoikeutetussa asemassa luettavaksi valikoituvien kirjojen suhteen, sillä käsieni läpi kulkee satoja kirjoja viikossa. Siksi luimme aikanaan mm. Chang-Rae Lee’n Ilmassa, joka on vähälle huomiolle jäänyt helmi – niin kuin monet Keltaisen kirjaston kirjat tuppaavat olemaan.

Viimeisin hurahdus lukupiirissämme oli Risto Hytösen Suon ja tehtaan välissä (Elfhill 2012). Kiihkein hurahtaja olin itse, mutta sain mukaan fiiliksiin muitakin.

Hurahdukset tapahtuvat useimmiten yllätten niin kuin elämässä yleensäkin.

Hytösen ulkoisesti vaatimaton teos sai minut pyörittelemään sitä käsissäni nimen tähden. Olenhan tehtaan varjossa kasvanut – juu, ihan sen aidon ja oikean Toivo Pekkasen tehtaan – ja kaikki, mikä siihen maailmaan viittaa, puhuttelee minua. Lukupiirissä tykättiin syyspuolella Miika Nousiaisen Metsäjätistä. Kajaanin tehtaan varjo on ollut synkeä viimeiset vuodet ja siksikin se meitä kosketti. Hytösen tehdas oli v.1959 Riihimäellä, mutta lukupiiriläiset tunnistivat sen maailman, vaikka olisivat viettäneet lapsuutensa Kainuun sivukylillä. Kirja oli meille elämys, kevään kirjallinen helmi.

Kaikki lukuisat hurahtamiseni saattavat kuulostaa katossa kuikoilevan kärpäsen korvissa rasittavilta. Hän kun kuulee saman tarinan kirjakaupalla kymmeniä kertoja. Kun kiihdyttelen itseni puhumaan hurahduksen kohteistani. Mutta jos se kärpänen kykenisi kertomaan vaikkapa Hytöselle, mitä on kuullut, Hytönen saattaisi olla tyytyväinen kuulemaansa.

Huraa kirjamaailman hytösille!

Kirjakaupan hyllynväli -keskustelujeni myötä myös muille kuin lukupiiriläisille tarjotuu tilaisuus tarttua jonkin ennestään tuntemattoman kirjailijan kirjoihin. Eikä se tunnu olevan huonoa mainosta, jos voin kertoa - perusteluineen - useampien lukijoiden pitäneen teoksesta, tai sen herättäneen keskustelua.

Huraa huraa huraa kirjallisille helmille ja niiden esilletuloille lukupiirien myötä!

Lukupiirimyyjä