Diagnoosina lukemisriippuvuus
10.7.2012
Monet kirjakauppiaat ja kirjamyyjät lukevat lomillaan. He ovat vakavasti sairastuneet ammattitautiin.
Kaikki kirjakauppaan töihin hakeutuvat eivät ole kirjoista syntymähumalassa kuten lukupiirimyyjä itse. Mutta kirjoista voi tulla riippuvaiseksi. Läheisriippuvaiseksi. Lähellä on aina oltava kirjoja.
Edellisen talven mittaan kirjakauppalaisen kotiin on kertynyt tolkuttomasti luettavaa. Vielä lomalle lähtiessäänkin hän poistuu kassan kautta ja kiikuttaa kassillisen kirjoja riippukeinun ääreen.
Mieltä painaa kuva syksyllä tulossa olevista uutukaisista kirjosta, joita on enemmän kuin lääkäri määrää. Lukemisriippuvuuden hoitoon. Lomalla on luettava. Työnorjan.
Kun muistelee menneitä syksyjä, kuinka on ahneesti selaillut kahvitauoilla kustantajien syysluetteloita ja availlut takahuoneeseen kertyviä Kirjavälityksen laatikoita, tulee hieman levollisemmaksi. Realismiterapia tepsii, vähitellen. Kirjavyöryjä ei voi estää. Luettavaa tulee riittämään jatkossakin. Mutta sen tosiseikan varjossa voi elää. Lukupiirimyyjäkin.
Kesälomaa on siis itsekunkin lukijan uhrattava lukemiseen. Lukemalla sen, minkä ennättää. Silläkin uhalla, ettei edes kaikkein kiinnostavimpia kirjoja ehdi lukea. Ei kukaan ennätä. Ei kesässä eikä kahdessa. Vaikka lukisi vuorotta. Yötäpäivää.
Jos luettujen kirjojen määrä kotihyllyissä kasvaa, niin kasvavat myös lukemattomien. Tässä iässä joutuu myöntämään, että jotkut kirjat sellaisiksi myös jäävät. Loppuelämäksi. Surullinen sivujuonne lukufriikkiydessä.
Auttaisiko siinä ikuinen kesä? Ehkä ei sekään. Voi voi…
Lukupiirimyyjä































