runokirja, WSOY, sielu & ruumis, romantiikka, rakkaus, luonto, kirjat, lukeminen, klassikko

Herättyäni 
sinun vieressäsi katselen
kuinka aamuaurinko kultaa kirjahyllysi
lattiasta kattoon
enkä yhtäkkiä enää tiedä kumpaa rakastan:
sinua vaiko kirjojasi.

Rakkaani, uskalla tuntea minut,
anna arvo tälle tunnustukselle.

Inspiroidun Eeva Kilpi -hehkutuksesta K-blogissa ja hamusin esiin Kilven kokoelmateoksen Perhonen ylittää tien (WSOY, 2006). Teos on juuri niitä harvoja kultakimpaleita, joihin voi aina palata.

Sinun kanssasi, rakkaani, 
vuodet menevät liian nopeasti.
Se on ainoa mistä sinua syytän.
Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä
ovat kuin yksi varastettu iltapäivä
ja jokainen varastettu iltapäivä
kuin tuhatsata ajastaikaa.

Minä olen jo monta kertaa herännyt vanhana, 
yhtäkkiä.

Rustasin lapulle työmatkalta palaavalle isännälle.

Voimaannuttavaa kesäviikon jatkoa!

Noora Valkonen