politiikka, kirjat, arvio, tietokirja, sanakirja, historia, Siltala, talous, media

Viittä vaille vaaliviikonloppu!

Arvatkaapa, mikä yhdistää pomminvarmasti Jutta Urpilaista ja Paavo Väyrystä? Vastaus: molemmat ovat julkaisseet vaalikirjan. Kumpaankaan en tunne vetoa.

Sen sijaan nappasin ajankohtaan sopivan Matti WiberginPolitiikan sanakirjan (Siltala, 2011). Suosittelen sitä myös teille kaikille. Jo esipuhe kertoo, miksi: Wiberg julistaa luopuvansa poliittisesta korrektiudesta.

Politiikan sanakirja on enemmän kuin sanakirja. Inhorealistin versioksi alaotsikoitu teos on yleissivistävä ja selkeästi laadittu opas nykypolitiikan puheenaiheisiin historiaa unohtamatta.

IHAN alkajaisiksi sormeni hakeutui iin kohdalle - ja löysi etsimänsä. Wiberg on onnistunut tiivistämään Irak-gaten dekkarimaiset käänteet ansiokkaasti pariin palstaan (kyseessä siis pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtanut tapahtumaketju). Muunkin kansan huulia kuluttaneen uudissanaston - kännykkägigolosta laajentumisähkyyn - on Wiberg jumpannut ymmärrettäväksi. Uuttakin teos opettaa. Esimerkiksi spin doctor kääntyy näppärästi mediakehrääjäksi.

ON oiva idea sisällyttää kirjaan sotienjälkeisen ajan vaalilauseet. Ne panevat mietteliääksi kuten tämä SKDL:n vuoden 1958 slogan: ”Kuka on vastuussa? Lapsilisät vaarassa. Vanhusten leipä vaakalaudalla. Työttömyys ennätysluvuissa”

Onkohan maailma muuttunut lainkaan, vaikka saloissa heiluvat tätä nykyä ihan toiset värit?

Noora Valkonen