kirjat, tyyli, muoti, lukeminen, historia, elämänkerrat, romantiikka, ajatuksia

Myönnettäköön, että viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin luettua Talouselämää. Arvaatte varmasti mitä.

Viime päivien lööpit saavat miltei hattaran väärään kurkkuun, mutta romantiikan ja glamourin nälkäni säilyy. Opin janoamaan niitä isoäidiltäni. Ja isoäidin kirjahyllystä.

Isoäitini oli suuren luokan kaunotar, kuin Suomi-Filmin suurisilmäinen tähti. Ja ah, niin dramaattinen. Viimeisen päälle räätälöityjä jakkupukuja, minkkimuhvi, pikimustat kiharretut hiukset, Yves Saint Laurentin klassinen hajuvesi Rive Gauche. Hoikkaakin hoikempi varsi. Tupakkaa polttaen ja mustaa kahvia kiinalaiskupista siemaillen hän vei minut yhä uudestaan menneeseen maailmaan, 1900-luvun alun huvila- ja hienostoelämään, jonka puitteet talvisota rikkoi.

Opin lukemaan Maria Langin dekkareita, pelaamaan korttia ja ahmimaan elokuvatähtien elämänkertoja, käyttämään helmiä. Tylsää ei ollut koskaan.

Viikonloppuna palasin muistoihini. Yksi isoäitini suosikkinäyttelijöistä oli Grace Kelly, ja ihastus tarttui myös minuun. Joka kesä luin uudelleen mummin kirjahyllyssä nököttäneen Kelly-elämänkerran. Lauantaina iski vimma jäljittää vuonna 1982 julkaistu kirja. Se löytyi Amazonista.

Postia odotellessa kipitin kirjakauppaan hankkimaan Donald Spoton kirjoittaman Kelly-tulkinnan. Olen vasta ennättänyt selailla sitä, mutta yhdestä olen varma: Grace Kellyn ja isoäidin tyyli on ikuista.





Kaunista keskiviikkoa!

Noora Valkonen