Pentti Saarikoski, Aika Prahassa, Pekka Tarkka, Saska Saarikoski, Tuula-Liina Varis, Kilpikonna ja Olkimarsalkka

Vietämme parhaillaan runoilija Pentti Saarikosken juhlavuotta. Saarikoski tosin kuuluu siihen kirjailijakastiin, joka ei välttämättä edes juhlavuotta tarvitsisi. Mies kun on jatkuvasti ajankohtainen syystä tai toisesta. Hän kuuluu siihen 60-luvun legendojen sukupolveen, joista kirjoitetaan kirjoja ja lehtijuttuja vielä vuosikymmeniä.

Miksikö? Tuon aikakauden kulttuurivaikuttajat olivat yksinkertaisesti mielenkiintoisia ja monisyisiä ihmisiä.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että Saarikoski on ollut minulle läheinen kirjailija ja oikeastaan ensimmäisiä kirjailijoita, jonka tuotantoon teinivuosinani tarkemmin syvennyin. Vaikka Saarikoski on paremmin tunnettu runoilijana, muistaakseni ensimmäinen Saarikoski-siivuni oli Aika Prahassa. Kirjan löysin muistaakseni jo nyt lakkautetusta Mikkolan kirjastosta Vantaalta.

Aika Prahassa on välistä inhorealistinenkin kuvaus Pentin harhailuista viinahöyryissä, ahdistuksessa ja rahapulassa Prahassa. Ihmissuhteetkin tietenkin pirstaleina. Praha ei muuten ollut  60-luvun puolivälin jälkeen mikään turistimesta kuten nykyisin, vaan rautaesiripun takaa löytyvä yksinäinen pääkaupunki. Julkikommunistina Pentin taisi kuitenkin olla helppo sinne päästä.

Koin kirjan luettuani ahaa-elämyksen. Jos ukko kirjoittaa itsestäänkin näin avoimesti, ellei peräti tuskallisen tutkiskelevasti, niin eihän se mikään turha mies voi olla. Eikä ollut. Nyt kirjahyllystäni löytyy omasta takaa valtaosa Saarikosken kirjoista sekä vielä hänestä kirjoitettuja kirjoja.

Saarikoskesta olin kuullut toki persoonana jo aiemmin. Tuohon persoonaan on harvinaisen helppo sukeltaa sisään, sillä Pekka Tarkka on kirjoittanut Pentistä paljon teoksia ja toimittanut Pentin tekstejä. Mikään unohdettu kirjailija Saarikoski ei ole koskaan ollut. Eläessään suorastaan julkisesta huomiosta riippuvainen ja sen jälkeen otsikoissa muiden toimesta.

En ole vielä ehtinyt lukemaan Saska Saarikosken kirjaa isästään ja tämän teoksista, mutta odotan mielenkiinnolla. Pentin yhden ex-vaimon Tuula-Liina Variksen teos Kilpikonna ja Olkimarsalkka avioliitosta Pentin kanssa on vallan erinomainen teos. Luin sen moneen kertaan jo kirjan ilmestyessä oliko nyt vuonna 1994, jos en väärin muista.

Vaikka Pentti oli värikäs persoona, hänen hautansa Valamon luostarin hautausmaalla Heinävedellä on koruton. Ehkä siellä Saarikoski on löytänyt sen rauhan, jota ei eläessään mitä ilmeisemmin koskaan löytänyt.

Tämä Saarikosken tekstiin tehty laulu on äärisympaattinen.

Esa Pesonen