Kata Kärkkäinen, Katariina Souri, Kirjailijaliitto, omakustantajat

Haluatko oikeaksi kirjailijaksi? Onnea. Se on sitten vain vaikeampi homma.

Maailma, tai no, ainakin yhteiskunta perustuu arvojärjestykselle, vaikka väitetäänkin, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja että luokkajaot ovat mennyttä aikaa. Kirjoittamisen maailma ei tee poikkeusta.  Kaikkien kirjoittajien työ ei ole todellakaan yhtä arvokasta, jos mittarina pidetään toisten kirjoittajien arvostusta. Tasaisin väliajoin julkisuuteen nousee epämääräinen kirjallisuuden apurahajärjestelmä, jonka perusteita tavallinen maallikko ei voi ymmärtää. Ja tietenkin se vaikeampaakin vaikea asia. Kirjailijaliiton jäseneksi pääseminen.

Taannoin Kata Kärkkäinen, nyk. Katariina Souri haki Kirjailijaliiton jäsenyyttä. Muistaakseni useampaan kertaan, eikä Kataa tahdottu ottaa jäseneksi, enkä muista, onko Kata jäsen vielä tänäkään päivänä. Katalla oli takanaan useampi kaunokirjallinen teos, mutta niiden laatu ei ilmeisesti Kirjailijaliittoa miellyttänyt. Kuitenkin kirjat olivat ylittäneet julkaisukynnyksen, jota kai voi pitää laadun takeena, sillä sitkeän väitteen mukaan vain prosentti kustantamoille tarjotuista käsikirjoituksista ylittää julkaisukynnyksen. Katan tietä toki avasi jo valmis julkkisasema.

Kirjailijaliiton jäsenyyden ehdot ovat varsin mielenkiintoiset. Suora lainaus Kirjailijaliiton nettisivuilta: ”Sääntöjen mukaan liiton vuosijäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen sellaisia itsenäisesti luotuja alkuperäisiä suomenkielisiä kaunokirjallisia teoksia, että häntä niiden taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana.” 

Ja lisää: ”Liiton jäsenet valitsee johtokunnan puoltavan lausunnon jälkeen liiton yleiskokous. Yleiskokous hyväksyy uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa, toukokuussa ja joulukuussa. ”

Käytännössä liiton jäsenyyttä hakevien kirjailijoiden teosten taiteellisesta ja ammatillisesta tasosta päättää kovin pieni porukka. Mikseivät Kirjailijaliiton ulkopuolelle jääneet kirjailijat perustaisi omaa liittoaan, jonka peruslinja olisi suvaitsevaisempi. Monella muullakin alalla on useampi liitto kilpailemassa otollisista jäsenistä.

————————–

Kirjailijoiden maailma taitaa olla ja on aika suljettu maailma.  Minua on häirinnyt myös se ikuinen hyvän ja huonon kirjallisuuden jaottelu. Kirjamaailman eliittiä on kaunokirjallisuus, mutta senkin sisällä jaottelu on kovaa. Kansa lukee dekkareita, mutta dekkaristina jäät aina arvostuksesta sivuun. Kansa lukee myös tietokirjallisuutta, mutta harva tietokirjailija on saanut nimeä. Kuka päättää kirjailijoiden paremmuudesta ja heidän teoksiensa taiteellisesta ja ammatillisesta tasosta? Kriitikot, muut kirjailijat itse? Kansa eli lukijat eivät sitä ainakaan tee. He lukevat ja joko pitävät tai eivät pidä lukemastaan. That´s it.

Esa Pesonen