Herman Koch: Illallinen

Herman Koch, Illallinen

Herman Koch, IllallinenPilalle mennyt ateria

Herman Koch: Illallinen. Romaani, 339 s. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Siltala 2012.

Roman Polanskin elokuvassa Carnage kaksi pariskuntaa kokoontuu keskustelemaan poikiensa välisestä nahistelusta. Seuraa yhteenotto, jossa hyvinvoivat ihmiset käyttäytyvät huonosti. Elokuva tulee mieleen hollantilaisen Herman Kochin ensimmäisestä suomennetusta romaanista Illallinen.

Carnage on ilkeä komedia, ja Illallinenkin alkaa sellaisena. Kaksi avioparia, Paul ja Claire sekä Serge ja Babette, tapaavat amsterdamilaisessa hienostoravintolassa. Tarkoituksena on käsitellä heidän teini-ikäisten poikiensa aiheuttamaa pulmallista tilannetta.

Kertoja Paul on entinen historianopettaja ja hänen veljensä Serge suosittu poliitikko, joka on pikatiellä kohti pääministeriyttä. Paul pitää Sergeä pinnallisena nousukkaana. Itsensä Paul näkee totuuden torvena. Veljekset piikittelevät toisiaan. Tarjoilijaa juoksutetaan. Tunnelma kiristyy.

Paul on löytänyt aiemmin Michel-poikansa kännykästä videon, jossa Michel ja Sergen poika hakkaavat pummin. Pojat ovat myös käristäneet kuoliaaksi asunnottoman naisen. Naurun säestämä tappovideo ilmestyy YouTubeen. Ilmiannetaanko pojat poliisille vai ei? Punnittavana ovat Sergen poliitikonura, vanhempien suojelunhalu, lasten etu – ja viime kädessä tietenkin moraali.

Nuoret ovat tällaisissa tarinoissa yleensä vanhempiensa heitteille jättämiä. Paul, Claire, Serge ja Babette ovat kuitenkin poikkeuksellisen huolehtivia. Erityisesti Paulin ja Michelin suhde on läheinen. Juuri heidän suhteeseensa kulminoituu romaanin kekseliäs käänne, joka asettaa kaiken uuteen valoon.

Paul ei ehkä olekaan se järjen ja omantunnon ääni, jollaiselta ensin näyttää. Toisaalta Serge ei ole välttämättä niin itsekäs kuin luulisi. Viaton hölmö Babette paljastaa säälimättömyytensä, ja Clairen ”leijonaemo suojelee lastaan” -periaate näyttää vastenmielisen puolensa. Yhtäkkiä poikien sadistinen teko alkaa näyttää täysin järkeenkäyvältä.

Paul hokee koko ajan, että hänellä on onnellinen perhe. Toisaalta se on pakonomaista vakuuttelua, mikä kielii päinvastaisesta. Toisaalta perheen onni rakentuu likaiselle salaisuudelle ja sitä pitää puolustaa vaikka väkivalloin. Koch muistuttaa, että vanhempien keskinäinen ja lapseensa kohdistuva rakkaus voi olla perustaltaan perverssiä ja empatia sairasta. Joskus lapselle tekee hyvää pitää vanhempiinsa etäisyyttä.

Illallinen on paitsi psykologinen myös yhteiskunnallinen romaani. Päähenkilöt suhtautuvat vähäosaisiin ja sosiaalisesti alempiin avoimen vihamielisesti. Tarjoilija saa kärsiä seurueen oikuista, ja kodittomat ovat tielle tulevaa saastaa. Koch kuvaakin pohjimmiltaan luokkaristiriitaa, sotaa köyhiä vastaan. Äärimmillään köyhän voi tappaa. Asenne tiivistyy Michelin kouluaineessa, jossa hän puolustaa oman käden oikeutta ja ehdottaa rikoksista epäiltyjen teloittamista. ”Jokainen huokaisee helpotuksesta, kun heitä ei enää ole.” Näin säästyy vaivalloista byrokratiaa. Nuoret tappajat näyttävät mitä tehokkuutta ylistävästä ideologiasta voi seurata.

Kochin romaanista tulee mieleen toinenkin elokuva, Michael Haneken Bennyn video, jossa vanhemmat saavat kannettavakseen poikansa tekemän videoidun murhan. Romaani on muutenkin sukua Haneken ankarille ja ambivalenteille moraalikokeille. Illallinen jättää lukijan moraalisen epätietoisuuden tilaan. Se virkistää kaiken valheellista lohtua tarjoavan kirjallisuuden jälkeen.

Siirry PlazakauppaanHerman Raivio

 

Lukijoiden arviot kirjasta Illallinen:

  • 2 lukijoiden arviota
  • 5 kertaa arvosteltu tähdillä
Arvostele ja lue muiden arvioita

Tämä juttu on julkaistu alun perin Parnasso.fi:ssä.

 

Takaisin ylös