elokuva, taide, muistelmat, Jörn Donner, Ruotsi, ruotsalaisuus, erakot, vankila, sosiaalidemokraattiset puolueet, ensi-ilta

Jörn Donner kertoo omakohtaisia muistojaan Ingmar Bergmanista sekä kuvailee kiinnostavasti elokuvantekijöiden kohtaamisia: mitä he miettivät taiteesta ja ympäröivästä kulttuurista?

Kun ”J” 16-vuotiaana saapuu ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Tukholmaan, hän näkee juuri ensi-iltansa saaneen Vankilan. Se vaikuttaa häneen kuin ilmestys. Myöhemmin J tekee elokuvia itsekin. J:n ja Bergmanin suhde kulminoituu suurtyössä Fanny ja Alexander.

Jörn Donner kuvaa jäljittelemättömän omaperäisesti suhdettaan ruotsalaisen elokuvan suurnimeen Ingmar Bergmaniin. Hän kirjoittaa mieleen painuneita välähdyksiä eri vuosikymmeniltä, Ruotsista ja Suomesta, elokuvasta, taiteesta, yhteiskunnasta, vanhenemisesta.

Millainen oli Bergmanin Ruotsi, ja mitä ruotsalaisuus oli Bergmanille? Kuka hän oli itse? Luulosairas, itseriittoinen ja herkkähipiäinen erakko, joka eli vain taiteelle? Naisille perso, sulavakäytöksinen seuramies, joka ymmärsi rahan päälle? Porvari, mutta sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen, jolla oli aikanaan ollut natsisympatioita?

Bergman: muistelma piirtää monta kuvaa Bergmanista - samoin J:stä.